Ovatko suomalaiset tilinpäätökset käyttökelvottomia esim. YT-lain suhteen?
Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tilaaman selvityksen mukaan YT-laki luo yrityksiin koreografioita ilman sisältöä. Lukuisissa YT-neuvotteluissa neuvottelupöydässä työnantajapuolella paikalla olleena voin allekirjoittaa kyseisen väitteen täysin. YT-laki nykymuodossaan painottaa muotoseikkoja sisällön kustannuksella. YT-laki on pakollinen koreografia, joka on vietävä läpi ennen kuin yritys voi irtisanoa työntekijöitään tuotannollisilla, taloudellisilla tai uudelleenjärjestelyistä johtuvilla syillä. Lainsäätäjä tai laki ei toisaalta tunne tai tunnista tuotannollisia ja taloudellisia syitä. Mitä tarkoittaa tuotannolliset ja taloudelliset syyt?
YT-lain ongelmat
Ensinnäkin, YT-lain määräysten mukaan työnantajan on annettava työntekijöille kattavat tiedot suunnitelluista toimenpiteistä ja niiden perusteista jo ennen neuvotteluiden aloittamista. Tiedot annetaan yleensä neuvotteluesityksen (eli neuvottelukutsun) liitteinä. Käytännössä työnantaja joutuu suunnittelemaan YT-prosessin lopputulosta myöten etukäteen, jotta YT-lain vaatimat tiedot saadaan annettua henkilöstölle riittävän ajoissa. YT-lain edellyttämältä vuorovaikutuksellisuudelta putoaa pohja jo tässä vaiheessa. Kokoukset istutaan ja lopputulema on kaikkien tiedossa. Onko tämä ajan haaskausta.
Toiseksi, YT-laki sääntelee neuvottelujen sisällön liiankin väljästi. Neuvotteluissa on käsiteltävä yhteistoiminnan hengessä yksimielisyyden saavuttamiseksi toimenpiteiden perusteita ja vaikutuksia, toimintaperiaatteita tai toimintasuunnitelmaa, vaihtoehtoja työvoiman vähentämisen kohteena olevan henkilöpiirin rajoittamiseksi sekä vähentämisestä työntekijöille aiheutuvien seurausten lieventämiseksi. Neuvottelun sisältöä koskeva lainkohta ja suomalainen tilinpäätös on jäänyt liian epämääräiseksi, jotta ne olisi tehokkaasti sovellettavissa käytännön tilanteisiin. Yhteistoiminnan hengen sijaan neuvottelut ovat valitettavasti useimmiten työnantajan yksinpuhelua työntekijöiden istuessa passiivisessa kuuntelijan roolissa, eikä pöytään edes tuoda kunnollisia tuloslaskelma, joilla voitaisiin osoittaa yrityksen taloudellinen tilanne. YT-lain edellyttämä vuorovaikutus ja vaihtoehtojen käsittely näkyy todellisissa tilanteissa vain neuvottelupöytäkirjaan kirjatuissa yksittäisissä kysymyksissä ja vastauksissa. Neuvottelu jää kuitenkin jokseenkin teennäiseksi, kun käytetään suomalaista lakimääräistä tilinpäätöstä ja siihen perustuvia lukuja.
Kolmanneksi, YT-laki edellyttää työllistymistä tukevien toimintaperiaatteiden tai toimintasuunnitelman laatimista. Asiakirjoista on käytävä ilmi neuvottelujen suunniteltu aikataulu, neuvotteluissa noudatettavat menettelytavat ja suunnitellut, irtisanomisaikana noudatettavat toimintaperiaatteet työnhaun ja koulutuksen edistämiseksi. Tämäkin lainkohta on vain jäänyt liian epämääräiseksi soveltuakseen aitoihin työelämän tilanteisiin tai siihen, että tilanne voi muuttua ratkaisevasti seuraavien kuukausien aikana. PK-yrittäjän mahdollisuudet edistää työntekijän uudelleentyöllistämistä rajoittuvat käytännössä työsopimuslain mukaisen uudelleensijoitus- ja uudelleenkoulutusvelvoitteen noudattamiseen sekä työsuhteen päättymistä seuraavan 9 kuukauden takaisinottovelvoitteen huomioimiseen, mistä ei löydy laissa selvää tulkintaa.
Ratkaisuna paikallinen sopiminen
YT-laki on vain pelkkä koreografia ilman sisältöä samoin kuin suomalainen lakimääräinen tilinpäätös, voidaan todeta, että näin valitettavasti käytännössä on. Vaikka YT-prosessi nykymuodossaan onkin työnantajalle lähinnä pelkkä pakollinen 2-6 viikon koreografia ennen irtisanomisilmoitusten jakamista, tulisi YT-prosessi turhuudessaan joko poistaa kokonaan tai sitten järkevöittää vastaamaan tämän päivän työelämän todellisia tarpeita. Kuten Sitran selvityksessä todetaan, tämänkin asian voisi järjestää yrityksissä paikallisen sopimisen kautta, mikä vaatisi myös suomalaisen tilinpäätöksen täydellistä uudistamista 2000-luvulle.